Mulle maalaaminen on aina ollut tosi tärkeää. Pelkät sanat eivät riitä ilmaisumuodokseni. Sanoilla en aina edes tavoita itseäni. Tietoinen mieleni ei aina osaa ilmaista sitä, mitä alitajunnallinen mieli pystyy väreillä ilmaisemaan. Maalaaminen on myös matka itseen maailmassa jossa muiden ihmisten ja median ajatukset ja energiat sumentavat herkästi oman sisäisen äänen. Vaikka aloittaisin maalaamisen huonolla tuulella tai kiukkuisena, tulen aina tai lähes aina hyvälle tuulelle maalatessani jos en sitä jo ennestään ole. Maalaaminen vaatii koko keskittymiseni, se on kuin meditaatio, välillä se johtaa lumoutumisen tilaan, se on herkuttelua väreillä ja siveltimen vedoilla.

Olen iloinen jos pystyn jakamaan sitä hyvää oloa, joka sisälläni on muillekkin maalausteni välityksellä. Aina sitä ei minulle ole ollut.